Olen 90-luvun nuori. En siihen aikaan tajunnut tätä, mutta jälkikäteen voin huvittuneena sanoa olleeni melkoinen grunge-teini tyylin peruskamoissa eli rikkinäisissä farkuissa, risoissa maihareissa tai tennareissa ja flanelli-paidassa, jota kuului pitää joko napittamatta t-paidan päällä tai huolettomasti vyötärölle hihoistaan sidottuna. Kannoin kitaraa joka paikkaan enkä kantanut huolta juurikaan mistään muusta kuin omasta henkisestä kehityksestäni.
Vaikkei GNR olekaan grungea, ei edes Seattlesta, eikä muutoinkaan järin mielenkiintoinen kuin hetkellisille räminäfiilistelyille, niin täytyy kertoa tämä hupaista tapaturma, joka sattui kun joskus 11-14-vuotiaana katsoin, että ompas Axl staili jätkä kun sillä on lippalakin alla huivi. Kokeilin heti samaa tyyliä ja sain naurut niskaani. Omasta mielestäni olin törkeän tyylikäs.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti